Törmäsin Facebookissa tähän tekstiin, ja se on mielestäni hyvä. Aika monet ystäväni varmaan vaan tuomitsisivat sen.
Olen aina aikaisemmin ollut hyvä ymmärtämään vastakkaisia näkemyksiä. Nyt olen mennyt mukaan kaikkeen kamalaan homojen vastustajien kiusaamiseen. (Vastustamme sukupuolineutraalia avioliittoa -ryhmän kootut aivopierut -ryhmä on siitä hyvä esimerkki)
En ole koskaan ajatellut, että joku olisi jotenkin väärässä, ehkä, tai ehkä olen joskus. Tuntuu, että ihmiset ympärillä tuomitsee ja haukkuu "väärinajattelijoita" koko ajan, ja että on jokin selkeä linja että homoavioliitot on sallittava ja se on absoluuttinen totuus. Edes tuomitsevien tuomitseminen ei ole oikein.
On myös ihan dorkia "vastapuolella" olevia, jotka eivät osaa perustella ja ajatella, mutta niistä ei tarvitsisi välittää. On kamalaa törmätä facebookissa koko ajan keskusteluihin, tai no, väittelyihin, jotka ovat saaneet alkunsa jonkun ajattelemattoman huolimattomasta "homot on syntiä" - kommentista ja joissa vaan ollaan aggressiivisia puolin ja toisin. Ja harmillisen usein se mun puoli on ollut aggressiivisempi (tosin myös mielestäni parempia ja monipuolisempia argumentteja omaava).On inhottavaa, kun huomaa että tuomitseva käytös tarttuu minuun. Olen tuominnut viime aikoina aika paljon enemmän ihmisiä, joilla on jotain negatiivista sanottavaa homoseksuaalisuudesta (tai muunsukupuolisuudesta). En tahtoisi kauheasti tehdä sitä enää, koska en halua myöskään että kukaan ajattelee minusta tai mielipiteistäni mitään pahaa. Etenkään en tahdo tuomita ihmisiä mutten tahdo myöskään tuomita niitä mielipiteitä. Kyllä mun mielestä uusi avioliittolaki ja uusi translaki on ihmisoikeusasioita eikä niiden läpiviennissä pitäisi olla väliä mielipiteillä. Mutta en jotenkin jaksa yrittää kääntää toisinajattelijoiden päitä. Uskokoot toisin sitten, kunhan ne ei vedä mua tai mun kavereita turpaan facebookissa tai kadullakaan.
Kunpa mekin oltaisiin lyömättä turpaan.
Mutta sinänsä, en kyllä tiedä mitä ajattelen, koska oikeastaan tuo teksti on kaamea, jollain tavoin.