Tästä lähtien mä vaan harjoittelen
syön, juon teetä, seikkailen, käyn kirjastossa, teen ylioppilasjuhlakutsuja, käännän unirytmin konservatoriolaiseksi ja opettelen soittamaan Beethovenia
En enää:
tee lukion kokeita
piirrä konsertin käsiohjelmaan kissaa
mene neljän tunnin yöunilla orkesterin koesoittoon
anna kissan raapaista
Siellä orkesterin koesoitossa olin juuri niin kuin ei saisi olla, mä sanoin muille
"oon täällä ekaa kertaa, ootko sä???"
mä en kuunnellut niitä, jotka keskusteli näin:
"soitan tän täällä, tää on varmasti tarpeeks vaikee, mitä tutkintoja sä oot tehny, mulla on ensi viikolla tutkinto, mun tavoite on kyllä siis just se sibelius-akatemia"
sanoin niille:
"oon soittanut piccoloa kaksi päivää, mä en oikein vielä osaa soittaa sitä mutta onneksi mulla on teetä mukana"
hauskaa, kun vaan on musiikkiasioita pää täynnä, muutenkin hauskaa
mua meinasi konsertissa aina välillä naurattaa, kun mulla oli niin kivaa soittaa
Jos on kauan mukavaa, niin joidenkin mielestä se kääntyy väistämättä huonoksi, mutta en kyllä usko sellaiseen logiikkaan
sillä logiikalla on varmaan jokin nimikin mutten muista sitä enää koska ei tarvitse enää tehdä lukion kokeita.