perjantai 26. lokakuuta 2012

hästar finns inte

Liukastuin tänään pyörällä, tuolla on lunta


Eikä tuolla tuoksu yhtään sille mille vaikka toissapäivänä
ja kylmä ilmakin on aivan toista, ei enää sitä mitä haukkoo villapaita päällä
tuolla ei tarkene villapaidalla enää
tuolla

Mutta ei siellä Ruotsissa vaan ollut vielä lunta äsken




 

 



Siellä ymmärsin, ettei tarvitse ajatella aina että jännittää, voi vaan kuvitella, että kaikki on ihan normaalia
vaikka menisi yksin lentokoneella Ruotsiin
tai vaikka kulkisi yksin Tukholmassa metrolla eikä tiedä missä pitää mennä pois
tai vaikka menisi tuntemattoman kanadalaisen sohvalle nukkumaan
tai vaikka juna Taalainmaalle pysähtyy puolimatkassa eikä tiedä mitä tapahtuu
ruotsalaiset ei räyhää yhtään, ne vain auttavat toistensa matkalaukut bussiin ja näyttävät youtube-videoita toisilleen siellä bussissa

Sitten kun pääsin Taalainmaalle niin nauroin joka aamu, yritin välillä tehdä vakavia ilmeitä mutta se oli vaikeaa
siellä oli ystäviä, jotka väittivät ruotsiksi ettei hevosia ole olemassa
ja ne myös kuuntelivat Prokofieviä autossa ja ostivat tosi paljon karkkia

Ruotsalaisella konservatoriolla oli kaappi, josta pääsi Narniaan, 
kellarissa pystyi aivan hyvin leipomaan suklaakakkua ja paeta ikkunasta ilman kenkiä.

Voisin mennä Ruotsiin vaihto-oppilaaksi. Saakohan niin tehdä
teen vaikkei saisi

2 kommenttia:

  1. Musta tämän blogin nimi on mahtava! Ruotsalaiset ovat ihania. Täällä Brysselissä olen tavannut pari ruotsalaista ja molemmat olivat ihan suosikkejani. Ne jotenkin saivat mut tuntemaan itseni hyvin mukavaksi ja kiinnostavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovatkin!! Ainakin aika moni. Varmaan kaikki. Musta tuntui tosi luontevalta jutella niiden kanssa.
      Sain sinulta kirjeen, jee :----)

      Poista