torstai 12. syyskuuta 2013

mau




Tampere on kai sellainen paikka ettei muista ajatella mitään
sitten kun ajattelee vähän tai yrittää ilmaista itseään sanallisesti, niin pää muuttuu painavaksi ja oksettaa
pitää kai vaan soittaa mozartin taikahuiluduettoja ja tehdä harmoniaopin läksyt kunnolla ja uppoutua partituuriin
lähinnä ajattelen bachia ja bachin lapsia, myös vähän kissoja ja ihmisten ja kiiviköynnösten sukupuolia ja vähän myös sitä että pitääkö vaikka leikata  hiukset pois

Näistä asioista pidän paljon:
että voi juoda koko ajan teetä koska kurkku on kipeä
että opettaja antaa soittaa Syrinxiä
että tämän kaupungin kaduilla on kivan näköisiä ihmisiä
että kahta perustarvetta on paljon: kahviloita ja kirpputoreja
että asun kommuunissa jossa leivotaan pullaa ja laitetaan jauhoja pöydän alle ja nauretaan joka päivä ja tullaan katsomaan, kuka tuli juuri kotiin
että vellamo
että knuut
että anni
että usva
että konservatorio

että voi soittaa soittotunnilla vapautuneita fraaseja 
että voi kertoa sanoja kun keksii niitä ja kun ei millään muista miten itseään ilmaistaan niin voi vaan vaikka sanoa mau
että voi kuunnella Carmenin preludin hitainta ja nopeinta levytystä
että voi kuunnella Ravelin Boleron joka päivä
että voi käyttää sukkahousuja vaikkei ole mikään 


olen kai hieman surullinen, se tuntuu ihan kummalliselta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti